Projekti 651

Projekti 651 (Nato-raportointinimi Juliett) oli Neuvostoliiton laivaston 1950-luvun dieselkäyttöisten ohjussukellusveneiden (SSG) sarja. Se oli Neuvostoliiton ensimmäinen varta vasten ohjusveneeksi rakennettu sukellusvene ja kantoi neljää ydinkärkistä risteilyohjusta. Veneitä rakennettiin 16 vuosina 1962–1968.

Ohjuksia oli jo koitettu sijoittaa projekti 613:n sukellusveneisiin ja sen jatkokehitelmiin, aluksi säiliöihin rungon päälle. Projekti 651:ssa ohjukset on sijoitettu runkoon tornin etu- ja takapuolelle vierekkäin, josta ne nousevat laukaisua varten noin 25 asteen kulmaan. Ohjusten laukaisu onnistuu vain pinnalta noin 4,5 minuutissa sukellusveneen liikkuessa korkeintaan 4 solmua. Ohjusten lisäksi veneessä on kymmenen torpedoputkea. Ohjuksena oli aluksi P-5 (Nato-raportointinimi SS-N-3c Shaddock). Tarkoituksena oli uhata Yhdysvaltain itärannikkoa ydinkärkiohjuksin. Projekti 651:tta seurasi on ydinkäyttöinen projekti 675, johon mahtui kahdeksan ohjusta. Myöhemmin ballistiset ohjukset jättivät tällaiset veneet vanhentuneiksi ja ne varustettiin P-6 (Nato-raportointinimi SS-N-3a Shaddock) -ohjuksin ja myöhemmin P-500 Bazalt (Nato-raportointinimi SS-N-12 Sandbox) -ohjuksin, tarkoituksena hyökätä Yhdysvaltain laivaston lentotukialuksia vastaan.

Yksi veneistä, eri lähteissä K-77 tai K-81, myytiin 1994 Jari Komulaiselle kelluvaksi ravintolaksi. Sitä yritettiin myydä eBayssa ja käytettiin myös elokuvan K-19 – The Widowmaker kuvauksissa. Vene upposi Providencessa Providencejokeen huhtikuussa 2004 ollessaan Saratoga-museon kokoelmissa.^[1][2]

Juliett-luokan vene U-461 on ollut museoituna Peenemündessa vuodesta 1998.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Projekti 651.

• Project 651 / Juliett