Lantaanioksidi

Lantaanioksidi
Tunnisteet
CAS-numero 1312-81-8
PubChem CID 150906
Ominaisuudet
Molekyylikaava La2O3
Moolimassa 325,82
Ulkomuoto Valkoista kiteistä tai jauhemaista ainetta[1]
Sulamispiste 2 315 °C[1]
Kiehumispiste 4 200 °C[2][3]
Tiheys 6,51 g/cm3[2][3]
Infobox OK

Lantaanioksidi (La2O3) on lantaanin oksidi. Yhdistettä voidaan käyttää muun muassa parantamaan lasin optisia ominaisuuksia.

Ominaisuudet ja valmistus

Lantaanioksidi on jauhemaista valkoista kiinteää ainetta. Se liukenee vain hyvin vähän veteen ja vesiliuoksissa muodostuu lantaanihydroksidia (La(OH)3). Lantaanioksidi on harvinaisten maametallien oksideista emäksisin. Lantaanioksidia muodostuu muun muassa kuumennettaessa lantaanihydroksidia, -karbonaattia tai -oksalaattia.[3]

Lantaanioksidista voidaan valmistaa myös ohutkalvoja esimerkiksi ALD-menetelmällä. Ohutkalvoissa prekursorina on usein jokin β-diketonaattiyhdiste, kuten lantaanitetrametyyliheptaanidionaatti. Ohutkalvoissa lantaanioksidi voi olla kidemuodoltaan kuutiollisena tai heksagonaalisena riippuen ohutkalvojen kasvatuslämpötilasta. Lantaanioksidiohutkalvoja voidaan valmistaa myös höyrystämällä käyttäen elektronisuihkua tai pulssilasereita tai ruiskutekniikalla.[4]

Käyttö

Lantaanioksidi parantaa lasin taitekerrointa ja vähentää dispersiota lasissa. Optisessa lasissa lantaanioksidia voi olla lisättynä jopa 40%. Yhdiste parantaa myös lasin emäskestävyyttä. Lisäksi yhdistettä voidaan käyttää valmistettaessa fluoresoivia väriaineita ja teknisiä keraameja. Lantaanioksidi myös stabiloi alumiinioksidia, mikä parantaa alumiinioksidin kestävyyttä katalyyttinä.[2][3][5][6]

Lähteet

  1. ↑ a b E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 520. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. ↑ a b c George W. A. Milne: Gardner's commercially important chemicals, s. 360. John Wiley and Sons, 2005. ISBN 978-0-471-73518-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 04.11.2011). (englanniksi)
  3. ↑ a b c d Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 585. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 04.11.2011). (englanniksi)
  4. ↑ Minna Nieminen, Matti Putkonen & Lauri Niinistö: Formation and stability of lanthanum oxide thin films deposited from β-diketonate precursors. Applied surface science, 2001, 174. vsk, nro 2, s. 155–165. (englanniksi)
  5. ↑ John Emsley: Nature's building blocks: an A-Z guide to the elements, s. 217. Oxford University Press, 2003. ISBN 9780198503408. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 04.11.2011). (englanniksi)
  6. ↑ Lawrence P. Bevy: Focus on catalysis research, s. 117. Nova Publishers, 2006. ISBN 978-1594548109. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 04.11.2011). (englanniksi)

Aiheesta muualla

  • ChemBlink: Lanthanum oxide (englanniksi)
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.