Kiptšakki

Kiptšakki (myös nimillä kumaani, tataari) oli turkkilainen kieli, jota puhuivat kiptšakit.

Varhaisin tunnettu kielinäyte on vanhaa kiptšakkia edustanut Codex Cumanicus, jonka kirjoittivat eurooppalaiset lähetyssaarnaajat 1300-luvulla.[1] Sen jälkimmäisessä osassa kiptšakkia kutsutaan tataariksi[2]. Myös mamelukit olivat kiinnostuneita kiptšakista ja Syyriassa kirjoitetut tekstit kuvailevat kiptšakin kielioppia ja fonologiaa. Niin sanottua keskikiptšakkia on kirjoitettu lukuisilla eri kirjoitusjärjestelmillä, kuten latinalaisilla, kyrillisillä ja armenialaisilla aakkosilla.[3]. Kieltä puhuttiin noin 1200–1600 -luvuilla, kunnes se kehittyi nykyisiksi kiptšakkikieliksi (mm. kazakki, tataari ja kirgiisi).[4]

Kielitieteilijä Vasili Radlov uskoi, että nykyajan kiptšakkilaisista kielistä lähimpänä kiptšakkia on tataarin kielen mišäärimurre.[5]

Fonologia

Mamelukkien kuvauksien mukaan kiptšakissa oli yhdeksän vokaalia ja 18 konsonanttia. Lisäksi neljän konsonantin, /h/, /ʒ/, /ʤ/ ja /f/, katsotaan esiintyneen lähinnä vain lainasanoissa:[3]

Vokaalit

Etinen Keskinen Takinen
Suppea i | y ɨ u
Puolisuppea e | ø o
Välinen ə
Avoin a

Konsonantit

Labiaali Alveolaari Postalveolaari Palataali Velaari Uvulaari
Nasaali m n ŋ
Klusiili p | b t | d k | g
Frikatiivi s | z ʃ χ
Affrikaatta tʃ
Lateraali l
Tremulantti r
Puolivokaali j

Lähteet

  1. ↑ Turkic languages - Literary languages Encyclopedia Britannica. Viitattu 3.8.2020. (englanniksi)
  2. ↑ The Cuman (Kipchak) language humanitiesinstitute.org. Viitattu 21.5.2024.
  3. ↑ a b Johanson, Lars & Csató, Éva Ágnes (toim.): The Turkic Languages, s. 158–159. Routledge, 1998. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  4. ↑ Glottolog 4.2.1 - Kipchak glottolog.org. Viitattu 3.8.2020.
  5. ↑ Публикация ННР О языке куманов: По поводу издания куманского словаря books.e-heritage.ru. Viitattu 21.5.2024.

Aiheesta muualla

  • Näyte Codex Cumanicusista