Hans-Georg Aschenbach
| Hans-Georg Aschenbach | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Hans-Georg Aschenbach |
| Syntynyt | 20. lokakuuta 1951 Brotterode, Itä-Saksa |
| Mäkihyppääjä | |
| Maailmancup | |
| Kaudet | 1972–1974 |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Itä-Saksa | |||
| Mäkihyppy | |||
 Olympialaiset | |||
 Kultaa | Innsbruck 1976 | Normaalimäki | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa | Falun 1974 | Normaalimäki | |
| Kultaa | Falun 1974 | Suurmäki | |
| Lentomäki | |||
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa | Obertsdorf 1973 | Yksilökilpailu | |
Hans-Georg Aschenbach (s. 20. lokakuuta 1951 Brotterode) on Saksan demokraattista tasavaltaa edustanut mäkihyppääjä. Hän voitti 1970-luvulla kolme maailmanmestaruutta (normaalimäki 1974, suurmäki 1974 ja lentomäki 1973) ja yhden olympiakultamitalin.[1][2]
Aschenbach voitti nuorten Euroopan mestaruuden vuonna 1969.[2] Sapporon olympialaisissa 1972 hän sijoittui normaalimäessä 31:nneksi. Vuonna 1973 hän voitti Oberstdorfissa lentomäen maailmanmestaruuden. Talvella 1973–1974 hän voitti Keski-Euroopan mäkiviikon ja samana keväänä Falunin MM-kisoissa maailmanmestaruuden sekä normaali- että suurmäessä.[1][2] Samana vuonna hänet valittiin Itä-Saksan vuoden urheilijaksi.[1]
Vielä vähän ennen vuoden 1976 talviolympialaisia Aschenbach kärsi pahasta polvivammasta mutta kuntoutui Innsbruckin kisoihin ja voitti normaalimäessä olympiakultaa sekä sijoittui suurmäessä kahdeksanneksi. Tuon talven jälkeen Aschenbach lopetti hyppyuransa. Hän valmistui myöhemmin lääkäriksi.[1][2]
Hans-Georg Aschenbachin veli Dietmar Aschenbach oli myös maansa kärkipään mäkihyppääjiä.[2]
Lähteet
- Arponen, Antti O.; Hannus, Matti; Honkavaara, Aarne; Leinonen, Kimmo; Mäki-Kuutti, Tarmo; Raatikainen, Voitto; & Raevuori, Antero: Talviurheilun tähdet, s. 257. WSOY, 1986. ISBN 951-0-13095-8.
- Hans-Georg Aschenbachin olympiasijoitukset Sports Reference LLC. Arkistoitu 23.12.2009. Viitattu 12.7.2011. (englanniksi)
Viitteet
- ↑ a b c d Sports Reference LLC
- ↑ a b c d e Arponen, ym., s. 257
Aiheesta muualla
- Hans-Georg Aschenbach Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi)
Mäkihypyn normaalimäen olympiavoittajat
| 1924: Jacob Tullin Thams | 1928: Alf Andersen | 1932: Birger Ruud | 1936: Birger Ruud | 1948: Petter Hugsted | 1952: Arnfinn Bergmann | 1956: Antti Hyvärinen | 1960: Helmut Recknagel | 1964: Veikko Kankkonen | 1968: Jiří Raška | 1972: Yukio Kasaya | 1976: Hans-Georg Aschenbach | 1980: Toni Innauer | 1984: Jens Weißflog | 1988: Matti Nykänen | 1992: Ernst Vettori | 1994: Espen Bredesen | 1998: Jani Soininen | 2002: Simon Ammann | 2006: Lars Bystøl | 2010: Simon Ammann | 2014: Kamil Stoch | 2018: Andreas Wellinger | 2022: Ryōyū Kobayashi |
Mäkihypyn suurmäen maailmanmestarit
| 1962: Helmut Recknagel | 1964: Toralf Engan | 1966: Bjørn Wirkola | 1968: Vladimir Belousov | 1970: Gari Napalkov | 1972: Wojciech Fortuna | 1974: Hans-Georg Aschenbach | 1976: Karl Schnabl | 1978: Tapio Räisänen | 1980: Jouko Törmänen | 1982: Matti Nykänen | 1985: Per Bergerud | 1987: Andreas Felder | 1989: Jari Puikkonen | 1991: Franci Petek | 1993: Espen Bredesen | 1995: Tommy Ingebrigtsen | 1997: Masahiko Harada | 1999: Martin Schmitt | 2001: Martin Schmitt | 2003: Adam Małysz | 2005: Janne Ahonen | 2007: Simon Ammann | 2009: Andreas Küttel | 2011: Gregor Schlierenzauer | 2013: Kamil Stoch | 2015: Severin Freund | 2017: Stefan Kraft | 2019: Markus Eisenbichler | 2021: Stefan Kraft | 2023: Timi Zajc |
Mäkihypyn normaalimäen maailmanmestarit
| 1972: Walter Steiner | 1973: Hans-Georg Aschenbach | 1975: Karel Kodejška | 1977: Walter Steiner | 1979: Armin Kogler | 1981: Jari Puikkonen | 1983: Klaus Ostwald | 1985: Matti Nykänen | 1986: Andreas Felder | 1988: Ole Gunnar Fidjestøl | 1990: Dieter Thoma | 1992: Noriaki Kasai | 1994: Jaroslav Sakala | 1996: Andreas Goldberger | 1998: Kazuyoshi Funaki | 2000: Sven Hannawald | 2002: Sven Hannawald | 2004: Roar Ljøkelsøy | 2006: Roar Ljøkelsøy | 2008: Gregor Schlierenzauer | 2010: Simon Ammann | 2012: Robert Kranjec | 2014: Severin Freund | 2016: Peter Prevc | 2018: Daniel-André Tande | 2020: Karl Geiger | 2022: Marius Lindvik |
| ||||||||||||||||||
