Bioasekonventio

Bioasekonvention allekirjoittajamaat.
  allekirjoittanut ja ratifioinut
  allekirjoittanut, muttei ratifioinut
  vain allekirjoittanut
  ei osallistu sopimukseen

Bioasekonventio (eli yleissopimus bakteriologisten (biologisten) ja toksiiniaseiden kehittämisen, tuottamisen ja varastoimisen kieltämiseksi ja niiden hävittämiseksi[1]) on kansainvälinen bioaseiden kieltosopimus.[2] Sopimuksen tarkoitus on ehkäistä bioaseiden käyttöä ennalta.[2] Bioasekonventio laadittiin vuonna 1972 ja tuli voimaan vuonna 1975.[2][3] Se oli voimaanastuessaan ensimmäinen kokonaisen joukkotuhoaseiden luokan kieltänyt kansainvälinen sopimus. Sopimuksessa oli maaliskuussa 2020 mukana yhteensä 183 valtiota ja lisäksi neljä valtiota on allekirjoittanut konvention.[4][5] Sopimuksen ulkopuolelle oli tuolloin yhä jättäytynyt kymmenen valtiota (Djibouti, Eritrea, Etelä-Sudan, Israel, Kiribati, Komorit, Mikronesia, Namibia, Tšad ja Tuvalu).[4]

Sopimusasiakirjan ensimmäinen sivu (englanniksi).

Sopimus kieltää bioaseiden kehittämisen, valmistamisen ja varastoinnin. Se käsittelee myös jo olemassa olevien bioaseiden hävittämistä.[6] Sopimus sallii ainoastaan rauhanomaisen tutkimuksen.[2]

Bioasekonventiota on täsmennetty vuosien saatossa muun muassa sopimuksen määritelmiä täsmentäneiden katselmointikongressien kautta. Sopimusta on kritisoitu muun muassa yhteisesti sovittujen, bioaseiden valmistamiseen soveltuvien tuotantolaitosten katselmointikäytäntöjen sekä valvonta- ja verifiointiorganisaation puutteen vuoksi. [3][7][8] YK:n pääsihteerin alaisuudessa toimiva kemiallisten ja biologisten joukkotuhoaseiden väitetyn käytön selvittämisen valvontamekanismi (UNSGM) on toistaiseksi ainoa kansainvälisesti hyväksytty tapa valvoa mahdollisia bioasekonvention sopimusrikkomuksia. Tätä mekanismia on vahvistettu bioaseiden käytön valvonnan mahdollistamiseksi.[9]

Lähteet

  1. ↑ Finlex, Yleissopimus bakteriologisten (biologisten) ja toksiiniaseiden kehittämisen, tuottamisen ja varastoimisen kieltämiseksi ja niiden hävittämiseksi (SopS 15/1975) finlex.fi.
  2. ↑ a b c d Tenhunen, Jukka; Ulmanen, Ismo; Ylänne, Jari: Biologia: Geeni ja biotekniikka, s. 152–153, 161. 6. uudistettu painos. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-28293-6.
  3. ↑ a b Thomas P. Monath & Lance K. Gordon: Strengthening the Biological Weapons Convention (DOI: https://doi.org/10.1126/science.282.5393.1423)+Science, 282 (5393): 1423. 20.11.1998. Viitattu 25.8.2021. (englanniksi)
  4. ↑ a b Kelsey Davenport: Biological Weapons Convention Signatories and States-Parties armscontrol.org. Nov. 2020. Viitattu 25.8.2021. (englanniksi)
  5. ↑ Biological Weapons Convention Yhdistyneet kansakunnat, un.org. Viitattu 25.8.2021. (englanniksi)
  6. ↑ Takamaa, Kari T.: ”Sodankäyntiä järjestävän kansainvälisen oikeuden muutos – onko mikään muuttunut?”, Muuttuva sota, s. 92. Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitos, 2005. ISBN 952-9872-37-2.
  7. ↑ Gigi Kwik Grönvall: A new role for scientists in the Biological Weapons Convention (DOI: https://doi.org/10.1038/nbt1005-1213)+Nat Biotechnol 23, 1213–1216 (2005). 1.10.2005. Viitattu 25.8.2021. (englanniksi)
  8. ↑ Nicholas A. Sims: A simple treaty, a complex fulfillment: A short history of the Biological Weapons Convention Review Conferences Bulletin of the Atomic Scientists, 67 (3): 8-15. 1.5.2011. Sage, sagepub.com. Viitattu 25.8.2021. (englanniksi)
  9. ↑ Secretary-General’s Mechanism for Investigation of Alleged Use of Chemical and Biological Weapons (UNSGM) Yhdistyneet kansakunnat, un.org. Viitattu 25.8.2021. (englanniksi)